Tarinoita Senegaljoesta

Screen Shot 2019-02-02 at 16.19.59

Pohjois-Senegalin Saint-Louis’n saarella huijaripapit, aaveet, siirtomaaherrat ja ruumiita joesta sukeltava Seydou tutustuttavat lukijansa kaupungin värikkääseen arkeen ja valaisevat tarinoillaan millaista on asua Senegal-joen varrella ja välillä joen uumenissakin. Kalastajistaan ja siirtomaa-ajan historiastaan tunnetun saaren suulliseen perinteeseen nojaavat tarinat päätyvät harvoin kirjoihin ja kansiin, puhumattakaan että niitä voisi lukea suomeksi. Nyt se on mahdollista!

Otteita kirjasta

Saaren eteläisissä kortteleissa Ameth Fall-koulun vieressä asui nainen nimeltä Djemb Samb. Kerran, kun hän oli vielä pieni tyttö, hänen äitinsä lähetti hänet heittämään roskia jokeen. Kun Djemb Samb saapui joen rantaan, hän näki siellä vanhan rouvan istumassa penkillä. Kun tyttö lähestyi vanhaa rouvaa, joen henki Mame Coumba Bang tiesi tytön läsnäolon vaikka katsoi ihan muualle. Hän käänsi katseensa Djemb Sambin suuntaan ja päästi suupielestään ciipatuu-maiskahduksen tyttöä kohti. Kohta tämän jälkeen joen henki sukelsi penkkeineen jokeen ja katosi veden syvyyksiin. Tästä päivästä alkaen Djemb Sambin suu vääntyi vinoon asentoon, eikä hän koskaan onnistunut saamaan lapsia.

Kun joen henki teki Djemb Sambille ciipatuun, tytön olisi pitänyt päästää ciipatuu suustaan saman tien takaisin joen hengen suuntaan. Jos hän olisi tehnyt niin, hänelle ei olisi käynyt kuinkaan.

Nasille ei käynyt näin köpelösti. Siihen aikaan, kun joen vesi oli makeaa, Nasi pesi pyykkiä joen rannassa vanhan höyrynosturin vieressä. Pyykätessä hän huomasi joen hengen Mame Coumba Bangin tulevan häntä kohti ja tuijottavan häntä tiukasti. Kun Mame Coumba Bang oli tullut Nasin luokse, hän teki Nasille ciipatuun, ja Nasi vastasi takaisin päästämällä suupielestään mehevän ja vielä äänekkäämmän ciipatuun joen hengelle Mame Coumba Bangille sillä seurauksella, että tämä kääntyi kannoillaan ja katosi jokeen.

 

* * *

Eräänä iltana nuori mies oli joen rannassa höyrynosturin takana. Hän oli siellä tarpeillaan ja oli asettunut kyykkyyn niin, että takapuoli osoitti joelle päin. Kun hän oli hoitanut asiansa ja oli pesemässä takamustaan, hän tunsi kuinka joesta ilmestyi käsi, joka auttoi häntä kyseisessä toimenpiteessä.

Nuorimies oli seota siihen paikkaan!

Tästä päivästä lähtien aina kun mies muisteli tapahtunutta, hän sai hulluuskohtauksen.

 

 

* * *

 

Teos (114 s.) sisältää noin 50 valokuvaa Saint-Louis’n kaupunkimiljööstä ja tarinoissa esiintyvistä yksityiskohdista.

This slideshow requires JavaScript.

 

Tarinat: Idrissa Diallo.

Suomennos, ulkoasu ja valokuvat: Jarmo Pikkujämsä.

Ilmestymisajankohta: maaliskuu 2019.

ISBN: 978-952-69023-0-2

Jälleenmyyntihinta: € 20,00

Late Afternoon Publishing kustantaa valokuvakuvateoksia, graafisia novelleja ja fiktiota Afrikasta ja Afrikan diasporasta. Senegal-sarjan seuraava osa on tämän teoksen wolofinkielinen versio Ci Biir Dexu Senegal.

Kirjaa on saatavilla mm. Turussa Pieni Kirjapuoti -kirjakaupasta ja postitse.

Lisätietoja: lateafternoon (at) outlook.com

© Late Afternoon Publishing – Reg. No. 978-952-69023 All Rights Reserved

Late Afternoon Publishing

Thinking back, this past summer was somewhat surprisingly influenced not only by my working with photography but also with text. You may or may not know that I have a background in literary research, and as it at some point happened, I just felt over saturated with text and needed a break. To make a change, I wanted to go back to experimental photography of my early twenties and work with the visual and sound alone as some sort of a counter balancing act, away from books. Come to think of it, I always preferred to keep text and image fully separated and disliked visual art work that would have text incorporated in it as it felt – and still does – somehow pretentious and almost patronizing. To me a text “glued” on top of an image takes away from the image itself instead of adding to it. Now, after this long shift from text to image, I have rediscovered a good appetite for books and I’m having again fun reading! These days you’ll see me bouncing like a rubber ball between taking and making photos and writing and reading. And I seem to be truly missing encounters with people who read books.

From what I’ve read recently, I’ll just mention a few favorites:  I enjoyed every minute of Arundhati Roy’s The Utmost Ministry of Happiness (2017) and her narrative on Hizras and politico-religious clashes in Kashmir, not to mention the vast array of characters in the story and all that craziness of human beings… I devoured this book. It has received very mixed reviews, possibly partly because of the large number of characters so much so that it may become difficult to keep track who is who, especially if you have any longer breaks from reading the story. I don’t mind a large number of characters at all and I suppose in this case when we are talking about India it only makes sense! Other recent well spent moments: Haruki Murakami’s wonderfully melancholic story Colorless Tsukuru Tazaki and His Years of Pilgrimage (2013), the Senegalese young writer Mohamed Mbougar Sarr’s third novel De Purs Hommes (2018) that addresses taboos and prejudice very courageously, and Sadie Smith’s fantastic collection of essays in Feel Free (2018), to name but a few. At least one of the essays titled Generation Why, a review on David Fincher’s film The Social Network and published already in 2010, can also be found online on The New York Review of Books.

If I had the means, I would open a library here in Saint-Louis. We already have a small library at Waaw but it’s open only to our artist guests. I just love spaces where people can sit around and dedicate time to read papers, wander between book shelves and take books out almost randomly and flip them and get lost in reading. It’s that old analog world! If there is one thing that I miss in my former home town Turku, it’s the library.

We don’t have a library here in town but it has been a wonderful discovery to see that even on this small island you can actually have books made. Or have those broken books that hang around in the house fixed. Ibrahima, who inherited the bookbinding skills from his father, is now having his sons around to give a helping hand. His atelier is an interesting space with half full ink bottles, printing machine parts, piles of brochures, old prints on the walls.. All those indie publishers out there, this is the place! It’s early days of my one-man indie publishing career but soon, after the last twists of editing and creating language versions, the very first book will be out!

I’ve uploaded a short clip on Daily Motion in which you can see Ibrahima and his colleagues in full action.

Ibrahima_IMG_3984
Printing equipment
Ibrahima_WP_20180302_16_52_31_Pro
Ibrahima and the final cut

Waxande

One day I was on the riverbank behind the Great Mosque. There was a pregnant goat that fell into the water. A friend of mine told me:

“Idrissa, you have to save this goat!”

I undressed and put my clothes on an old boat by the water. When I had taken the goat out of the river I went to get my clothes and I saw something pull my clothes into the river. I wanted to dive to get my clothes back but I hesitated because what I had seen was so strange…

Back home I explained to my mother what had happened. She instantly went to see Marabout Amma Lamine Kebe, asking him for advise. Amma Lamine told my mother that the goat belonged to the river spirit Mame Coumba Bang and because her son had saved the goat the river spirit was now angry with her son. He said: “If your son goes back to take his clothes you will never see him again!”

There is a place in the river called wakhande. In general, a body that ends up in wakhande will never be found.

“Oh wakhande! Tell me when you’re full, we want the bodies of our loved ones back!”

Idi_odd poster_2 (1)
Waxande – Stories From The Senegal River by Idrissa Diop (texts) and Jarmo Pikkujämsä (photographs & translations). The Wolof & English edition will be published during the 2nd half of 2018. © LATE AFTERNOON PUBLISHING Photo © Jarmo Pikkujämsä