The Jungo: Stakes of the Earth

I finished two books recently: The Book of Khartoum – A City in Short Fiction edited by Raph Cormack and Mack Schmookler; and The Jungo, Stakes of the Earth by Abdel Aziz Baraka Sakin. The former is a collection of stories in a series named “A City in Short Fiction” and it is a very poetic ride and a peak in some contemporary Sudanese fiction. I would have appreciated an edition with longer excerpts though and I’m also asking: why, almost as a rule, are the original titles in literature translated from the Arabic so often missing? Anyway, if you know who is Mehdi, you will have a good time with these excerpts.

I am already missing Baraka Sakin’s novel. It’s one of those stories in which you hate to get closer to the finish because you would like the sesame-picking seasonal workers in al-Hillah, close to the Sudanese-Eritrean-Ethiopian border, to keep you company on and on. I had a few good laughs out loud with this book! The strength of this novel is in the way it is told, almost circularly with a hint of repetition on whatever strange topic or incident shakes the lives of these people.

Abdel Aziz Baraka Sakin: The Jungo, Stakes of the Earth. Africa World Press, 2015. Translated by Adil Babikir.

We headed back to the market, leaving Alam Gishi behind to get ready for her new job. It was noon, and the bank workers were hard at work. The bank would surely be up and running before the next agricultural season. Rumors were circulating that the bank was destined to change the map of wealth and power, and restructure production relations in favor of those in lower income brackets, small-scale farmers and the poor. It was meant to extend interest-free Islamic loans to every producer and farmer. Some analysts interpreted the word “producer” to be an all-inclusive term that embraced literally everyone, without exception. Based on that analysis, it included, without limitation, the big endaya owners, peddlers, ladies selling date arrack, and charcoal sellers. Wad Ammoona thought about opening a small bar by the river bank, similar to the existing one on the eastern bank of the Setit River overlooking Hamdeyit village, which was frequented by clients who would have to swim their way to the other shore, into the Ethiopian territories, carrying no passport, ID, or even a paper with their name on it. Wad Ammoona’s bar would be a blessing for those pleasure seekers and would spare them the risk of drowning in transit.” (p. 85)

Tarinoita Senegaljoesta

Screen Shot 2019-02-02 at 16.19.59

Pohjois-Senegalin Saint-Louis’n saarella huijaripapit, aaveet, siirtomaaherrat ja ruumiita joesta sukeltava Seydou tutustuttavat lukijansa kaupungin värikkääseen arkeen ja valaisevat tarinoillaan millaista on asua Senegal-joen varrella ja välillä joen uumenissakin. Kalastajistaan ja siirtomaa-ajan historiastaan tunnetun saaren suulliseen perinteeseen nojaavat tarinat päätyvät harvoin kirjoihin ja kansiin, puhumattakaan että niitä voisi lukea suomeksi. Nyt se on mahdollista!

Otteita kirjasta

Saaren eteläisissä kortteleissa Ameth Fall-koulun vieressä asui nainen nimeltä Djemb Samb. Kerran, kun hän oli vielä pieni tyttö, hänen äitinsä lähetti hänet heittämään roskia jokeen. Kun Djemb Samb saapui joen rantaan, hän näki siellä vanhan rouvan istumassa penkillä. Kun tyttö lähestyi vanhaa rouvaa, joen henki Mame Coumba Bang tiesi tytön läsnäolon vaikka katsoi ihan muualle. Hän käänsi katseensa Djemb Sambin suuntaan ja päästi suupielestään ciipatuu-maiskahduksen tyttöä kohti. Kohta tämän jälkeen joen henki sukelsi penkkeineen jokeen ja katosi veden syvyyksiin. Tästä päivästä alkaen Djemb Sambin suu vääntyi vinoon asentoon, eikä hän koskaan onnistunut saamaan lapsia.

Kun joen henki teki Djemb Sambille ciipatuun, tytön olisi pitänyt päästää ciipatuu suustaan saman tien takaisin joen hengen suuntaan. Jos hän olisi tehnyt niin, hänelle ei olisi käynyt kuinkaan.

Nasille ei käynyt näin köpelösti. Siihen aikaan, kun joen vesi oli makeaa, Nasi pesi pyykkiä joen rannassa vanhan höyrynosturin vieressä. Pyykätessä hän huomasi joen hengen Mame Coumba Bangin tulevan häntä kohti ja tuijottavan häntä tiukasti. Kun Mame Coumba Bang oli tullut Nasin luokse, hän teki Nasille ciipatuun, ja Nasi vastasi takaisin päästämällä suupielestään mehevän ja vielä äänekkäämmän ciipatuun joen hengelle Mame Coumba Bangille sillä seurauksella, että tämä kääntyi kannoillaan ja katosi jokeen.

 

* * *

Eräänä iltana nuori mies oli joen rannassa höyrynosturin takana. Hän oli siellä tarpeillaan ja oli asettunut kyykkyyn niin, että takapuoli osoitti joelle päin. Kun hän oli hoitanut asiansa ja oli pesemässä takamustaan, hän tunsi kuinka joesta ilmestyi käsi, joka auttoi häntä kyseisessä toimenpiteessä.

Nuorimies oli seota siihen paikkaan!

Tästä päivästä lähtien aina kun mies muisteli tapahtunutta, hän sai hulluuskohtauksen.

 

 

* * *

 

Teos (114 s.) sisältää noin 50 valokuvaa Saint-Louis’n kaupunkimiljööstä ja tarinoissa esiintyvistä yksityiskohdista.

This slideshow requires JavaScript.

 

Tarinat: Idrissa Diallo.

Suomennos, ulkoasu ja valokuvat: Jarmo Pikkujämsä.

Ilmestymisajankohta: maaliskuu 2019.

ISBN: 978-952-69023-0-2

Jälleenmyyntihinta: € 20,00

Late Afternoon Publishing kustantaa valokuvakuvateoksia, graafisia novelleja ja fiktiota Afrikasta ja Afrikan diasporasta. Senegal-sarjan seuraava osa on tämän teoksen wolofinkielinen versio Ci Biir Dexu Senegal.

Kirjaa on saatavilla mm. Turussa Pieni Kirjapuoti -kirjakaupasta ja postitse.

Lisätietoja: lateafternoon (at) outlook.com

© Late Afternoon Publishing – Reg. No. 978-952-69023 All Rights Reserved