Kulmakarvojen hyödyllisyydestä

way-wayko.

Opin vastikään, että pulaariksi sanotaan: Femmbude way-wayko moƴƴaani = ei ole hyvä ajaa kulmakarvoja. 

Oppitunneilla kuulemistani esimerkkilauseista voisi tehdä jo tutkielman, josta peilautuisi mm. paternalistisia ja uskonnollisia ajatusmalleja ja monenlaisia sekä näkyviä että piilossa lymyäviä sosiaalisia koodeja. Näistä taidan kirjoittaa vielä oman jutun ihan omalla sanastolla. Nyt sattui vaan niin, että viehätyin tuohon sanaan way-wayko, joka kuulostaa hauskalta. Samaan aikaan, kun joidenkin mielestä kulmakarvojen trimmaaminen ei ole hyvä juttu, omalla kohdallani olen havainnut tukalan sadekauden aikaan, että pitkät kulmakarvat on varsin kätevät kun tekee raskasta fyysistä työtä: hiki tippuu niitä pitkin silmien ohi. Ehkä tässä on kulmakarvojen syvin ja luonnollisin olemus? Toisaalta: ne jäävät joskus ikävästi uimalasien väliin jos ei ole tarkkana, ja sen seurauksena tulee sitten vettä silmiin. Mutta ihmistähän ei alunperin olekaan luotu käyttämään uimalaseja…

Brysselissä Porte de Namurin metroaseman pitkissä rullaportaissa minulla on tapana bongata kaupunkilaisia, joista monet ovat laittaneet hiuksensa kauniisti, asemahan on ihan Matongen lukuisten kongolaiskampaamoiden kupeessa. Huikkaan aina tilaisuuden tullen vastaantulijalle: jolis cheveux ! Kun seuraavan kerran bongaan fulaninaisia metrossa, voinkin yllättää heidät uudella kehulla: Aɗa yooɗi way-wayko, sinulla on kauniit kulmakarvat! 

You have just read a short blog entry about eye brows in Finnish. For entries in English, please click here

Korona tarttuu!

Pilweer,  Muswaar. Raaɓde.

Ɓoowal ina jaangi, ɓoorno pilweer! Tottam muswaar. Eli ajankohtaista sanastoa: “Ulkona on kuuma, riisu villapaita!” Ja: “Anna mulle nenäliina.” Ranskan puhujat tunnistanevat hauskat lainasanat.

Tähän aikaan vuodesta kuumaa on vain keskipäivällä ja viileiden aamujen ja iltojen takia kökötetään nyt enemmän kotona. Sehän on hyvä pandemiankin kannalta ja etenkin nyt, kun median mukaan tartunnat on  taas nousussa. Törmäsin juuri kadulla johonkin ambulanttiin tiedottajaan, jonka megafoonista kuului jotain ihan muuta kuin Jumalan sanaa: Koronaa raaɓat! “Korona tarttuu!”

Pöllien vaatetustyyli on asiallista ja käytännöllistä, ei siinä maskeja tarvita eikä ole koskaan tarvittukaan. Saharan ja Sahelin porukat ja kaikki laiduneläimiä ulkona paimentavat ihmiset ovat tottuneet suojautumaan sekä liialta auringonpaisteelta että pölyltä ja joka paikkaan tunkeutuvalta hiekalta chèchellä, eli sillä päätä ja kasvoja suojaavalla pitkällä huivilla. Se on pulaariksi kaalamiɗo mi fiilii kaala. Eipä sillä, kyllä se maskikin on tietenkin hyödyllinen. Twitterissä dakarilaiset nuoret aktivistit postailevat nyt kuvia maahan heitetyistä maskeista ja varoittavat, että ne eivät hajoa luonnossa ja että niitä voi ja pitää uusiokäyttää. Vaikka jotkut nuorisojoukot hulinoivatkin ja osoittavat mieltä ulkonaliikkumiskieltoa vastaan, kyllä nuorissa on toivoa!

Twitteristä ja mediasta puheenollen, luin juuri jutun RFI:ssä siitä, kuinka kaksi vuosikymmentä käytössä olleen Wikipedian aineistoa editoi enimmäkseen pohjois-amerikkalaiset ja eurooppalaiset miehet. Alustan tavoite seuraavalle vuosikymmenelle on tarjota tasa-arvoisempaa tietoa niin, että naisten, nuorten ja afrikkalaisten ja Afrikan diasporassa elävien Wikipediaa käyttävien ja tietoa tuottavien ihmisten määrä kasvaa. Tällaista toivon minäkin. Senegalin Goethe-Instituutti järjesti taannoin käännöskilpailun nuorille, tarkoituksena kääntää Wikipedian artikkeleita paikallisille kielille ja kannustaa tiedonjakoon omalla kielellä. Toivottavasti juttu ottaa tulta myös hankkeen jälkeen! RFI on myös lisännyt ohjelmistoonsa lähetyksiä mm. pulaariksi ja mandinkaksi, tällähän tavoitetaan jo miljoonia sellaisia uusia kuulijoita, jotka eivät puhu ranskaa. Kannan oman korteni kekoon ja alan pikkuhiljaa twiittailla myös pulaariksi, siinähän kieltä oppii aina lisää twiitti kerrallaan, vähän kuin vahingossa. Seuraa minuarewam!

Afropolis: Laundry (May 2020) Jarmo Pikkujämsä

You have just read a blog entry in Finnish. For entries in English, please click here

Ei pennin pyörylää

Kaalis.

On aika puhua rahasta, myös pulaariksi. Raha on pulaariksi kaalis ja on helppo muistaa wolofin sanasta xaalis. Olen havainnut, että pulaarin puhujat käyttävät omia lukusanojaan hanakammin kuin wolofin puhujat, jotka turvautuvat nopeammin ranskan lukusanoihin. Naapurin “pölliputiikissa” ostan nykyään perunat ja banaanit pulaariksi. Yeeyam banaana kilo gooto eli “myy mulle kilo banaania.” Banaanikilo maksaa nykyään 900 frangia ja jos siinä kassalla pörrää joku naapurin tyttö tai poika silmät suurina niin aina voi sanoa myyjälle vaikka: Yeey mbo taŋngal mo buɗɗiɗi, eli “myy hänelle 10 frangin karkki.” Putiikinpitäjä Ibrahima on luonteeltaan viilipytty, joka ei hätkähdä mistään ja vastailee naama peruslukemilla, pulaariksi. Haastavammaksi homma menee, jos lähden torille ja kysyn siellä mammoilta, että mitä maksaa. Palaan varmaan näihin tilanteisiin myöhemmin, kun viime päivinä ei ole ollut mitään sen ihmeempää asiaa torille.

Pulaarissa hinnat lasketaan viiden kertoimella. Viisi frangia – mbuuɗu, monikossa buuɗi – on kertolaskun pohjalla kaikissa lukusanoissa, kun puhutaan pikkurahoista. Esim. jo mainittu 10 frangia on buɗɗiɗi, eli buuɗi (viisi frangia) kertaa ɗiɗi (kaksi). Saman kaavan mukaan 15 frangia on buɗtati, eli buuɗi (5 frangia) kertaa tati (kolme), ja 50 frangia vastaavasti busappo, eli taas buuɗi (5 frangia) kertaa sappo (kymmenen). Ja kas, 75 frangia sanotaankin sitten numeerisin lukusanoin sappo e joy (kymmenen ja viisi) ja taka-ajatus on tietenkin 10 x 5 + 5 x 5 = 75). Pikkurahoilla pelataan esim. kimppatakseissa ja hinnoista on vääntöä aina suuntaan ja toiseen. Kolikkosummien lisäksi on tietenkin hyödyllistä tietää mm. 1000 frangia teemedde-ɗiɗi, eli teemedere (500 frangia) kertaa ɗiɗi (kaksi), 5000 frangia ujunere ja 10 000 frangia ujunnaaji-ɗiɗi, eli ujunere (viisi tuhatta frangia) kertaa ɗiɗi (kaksi). Pientä keskittymistä nämä sanat minulta vielä vaativat.

Kaalis on hyödyllinen sana, kun sitä saattaa pyytää sinulta monikin ihminen päivän mittaan, ihan muuten vaan. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka ohikulkijalta joku lantti heltiäisikin, ja kukaan ei ujostele kysyä. Senegalinturisti oppiikin melko nopeasti sanomaan wolofiksi amul xaalis – ei ole yhtään rahaa. Sitähän ei tietenkään kukaan usko mutta aina voi yrittää. Pulaariksi saman asian voi todeta sanomalla kaalis alaa. Ja kun haluaa vakuuttaa, että oikein huonosti menee, voi sanoa: Mi alaa hay mbuuɗu! Mulla ei ole viittä frangiakaan!

You have just read a blog entry in Finnish. For entries in English, please click here

Aamunkoitto

Subaka yonii.

Subaka: lainasana arabian sanasta sabah ( صباح ), eli aamu. Yonii verbistä yonde, eli tehdä.

Jo valkenee kaukainen ranta… toisin sanoen: “On aamu.” Tai vaikka: aamua pukkaa. Tietoisuuteni aamusta alkaa hyvin säännöllisesti viimeistään kello seitsemän, kun naapurin daaran pojat alkavat Koraanin lukemisen kovaan ääneen. Moskeijat ovat jo kajauttaneet kukin peräkanaa vuorollaan kutsun aamurukoukseen kuuden ja seitsemän välillä – rukoukseen kutsujen synkronointihan on täällä täysin tuntematon käsite. Kukin tästä tehtävästä vastuullinen avaa kurkkunsa vuorollaan heti, kun vaan ehtii moskeijaan. Karjaa kasvattavien elämässä subaka yonii tarkoittaa tietenkin sitä, että jonkun on aika viedä lehmät “laitumelle.” Laitumia saattaa kaupungin liepeillä tai vaikka yliopiston kampuksen halki tallustellessa joutua etsimään pitkien kävelymatkojen päästä, eikä ole kovin ihmeellistä nähdä lehmiä syömässä esimerkiksi kaatopaikalla. Sanotaanko muuten tässä tapauksessa suomeksi laidunnuttaa, kun perheen nuorimmat pojat saavat tehtäväkseen viedä lehmät laitumelle? 

Aamunkoiton aikaan jossain Fuuta Toorossa.

Subaka yonii! maistuu hyvälle kun sen sanoo ääneen. Siinä on sulavaa energiaa ja ehkä vähän uumoileva lataus: no niin, nyt se aamu on tässä, ei muuta kuin liikkeelle. Ja mitäköhän tänäänkin tulee taas tapahtumaan?

You have just read a blog entry in Finnish. For entries in English, please click here

Puhu pulaaria

Uusi vuosi, uudet kujeet! Niin mitkä kujeet? Vanhojen kujeiden, eli kahvin paahtamisen, kirjoittamisen ja valokuvaamisen lisäksi “uutuuksia” tänä vuonna on mm. pulaarin kielen opiskelu ja blogin kirjoittaminen suomeksi. Blogiani seuraavat englanninkieliset lukijat saattavat hämmästyä tätä vetoa, mutta kyllä he sen kestävät.

Viime keväällä aloittamiini oppitunteihin tuli hetimiten tauko syystä, jonka koko maailma tuntee. Syksyllä uusi yritys alkoi pikkuhiljaa kantaa hedelmää ja olen siinä määrin innostunut aiheesta, että tekee mieli jakaa kielenopiskelun iloa muillekin. Monokulttuurisen maailmankuvan vastapainoksi pulaarin kieleen tutustuminen avaa hieman erilaisia näkymiä tämän seudun elämänmenoon ja tätä kieltä puhuvien ihmisten ajatusmaailmaan. Pulaarinpuhujia löytyy kaupungista paljon, mutta he ovat vähän piilossa wolofinkielisen hälinän ja metakan alla. Ei tarvitse mennä kovin kauas Fuuta Tooroon kun pulaar onkin sitten se kieli, jota kuulee enemmän.

Olen vuosikausia seurannut Mirriam & Websterin englannin “päivän sana” -meilejä ja nyt hoksasin, että pysyn pulaarin oppimisessa kiinni tiiviimmin, jos julkaisen samaan tyyliin spontaaneja pohdintoja pulaarin ihmeistä vaikka viikoittain. Toki tässä tulee kirjoitettua muistakin aiheista, kun ne aiheet ei täällä tietenkään kesken lopu. Mitä kieliin tulee, näissä pohdinnoissa saattaa vilahtaa juttuja myös amharasta, hassaniyasta ja wolofista. Kielellisiä terveisiä Dakar-Djibouti-Kortesjärvi-Nouakchott -akselilta!

You have just read a blog entry in Finnish. For entries in English, please click here