What is Afropolis?

Entrance to Saint-Louis market on the mainland

For long, urban theorists have considered African metropolises either failed cities with hardly any services available, or more optimistically constant works-in-progress, and recently even as areas where the existing informal economies and social networks can teach us lessons for other rapidly growing urban areas. So, how is it? I am about to find out.

Afropolis is my multidisciplinary art project in which I aim to communicate through image and sound some of the dynamics of living in Addis Ababa, Dakar, Nouakchott or Saint-Louis, for starters. The idea for this sizzled in my head for the first time a long, long time ago when I witnessed how in Dakar there was no space for pedestrians to walk safely because all the pavements had been (and they still are) taken up by massive 4×4 cars. I was wondering: Where is this leading? Are there urban planners and if so, is their ultimate goal in life to have a ridiculously big and expensive 4×4 car that they can park just about anywhere at the expense of the poor pedestrians? 

Another, more recent phenomena that also pushed me to start this project was the “satellite cities” and luxurious residential areas that are being created in numerous countries, often with foreign investments, in the outskirts of big cities, or in some cases in the very heart of them. This process of changing the city is visually very appealing to me and tickles my sense of place, and of space.

I am asking: how do these cities work? In this part of the world urban dynamics seem to have layers and layers of their own specific twists and I would like to poke those layers and document people’s views, hopes, imaginations and their own experience of the urban environment, whether they call it “home” or otherwise. Don’t get me wrong: I am not building a case against what does not work in a city, quite the contrary: with Afropolis I want to envisage and promote the amazing energies of these cities. Hopefully it will lead to reactions, suggestions, and collaborations among those of you who feel somehow connected to these places. In the long run I hope to be able to reveal stories on and by people living in urban environments and their in centres, peripheries and in-betweens.

Diamniadio

I am not a real tech guru and neither am I very keen on diving into the secret world of plugins that would allow me to share media between two blogs, allthough I must say the idea sounds good. That would, apparently, first require an upgrade of my Worpress subscription to something with a “business” prefix, so instead I have decided to migrate selected posts and photos from my earlier urban adventures to my more generic website which is… here!

So, for some background regarding how the urban world is developing: it appears that for the first time in recorded history, a majority of the world’s population is now classified as urban. The United Nations forecasts that between 2010 and 2050 the urban population in developing countries is likely to almost double from 3.6 billion to 6.7 billion and that about one-third of this growth will occur in just three countries: Nigeria, India, and China, with sub-Saharan Africa and the Indian subcontinent expected to absorb the majority of overall growth. (1)

I’ve switched to thinking about urban space in a more constant manner since very long. A while ago I read in the news by Pressafrik (2) a short piece of news about how the workers in the Senegalese ministries, some of them now located in Diamniadio, have gone on a strike because of their difficult working conditions. Their problem number one is transport, or to be more precise: the lack of it. There are very few bus connections to Diamniadio and due to their schedule the actual working day is cut very short. They also claim not to have running water. What a start.

I drove past Diamniadio the other day and took some photographs from a moving car. The area, some 30 km from Dakar and seen from the motorway still looks like a ghost town but of course it will rapidly change. This is literally an urban space in the making, a city starting from scratch, and it is rather exiting and at the same time daunting to think how soon the empty space between this spot and the outer suburbs of Dakar will be filled with human habitation!

1) Anjali Mahendra and Karen C. Seto: Towards A More Equal City. Upward and Outward Growth: Managing Urban Expansion for More Equitable Cities in the Gobal South. A working paper for World Resources Report. World Resources Institute, 2019.

2) Pressafrik accessed 20 August 2019.

Auringonnoususta auringonlaskuun

Koorka lewru. Ramadan.

Tässä lukijoiden riemuksi mitä ajankohtaisin verbi: hoorde = paastota. Verbiä ei kannata sekottaa sanaan horde, joka tarkoittaa kalebassia. 

Kaupunki käy nyt vähän pienemmällä liekillä tämän pyhän kuukauden, kun kansa paastoaa. Minäkin olen sitä kokeillut joskus, väittävät että se on terveellistä – Hoorde ina moƴƴi e cellal. Itse havaitsin paastotessa, että hajuaisti kehittyi uskomattoman tarkaksi jo parissa päivässä ja olo oli muutenkin erityisen herkkä ja elinvoimainen.  Päinvastoin kuin esim. Jemenissä viettämäni Ramadan, täällä ei elämä kauheasti vilkastu öisin, vaikka moskeijassa saattaakin olla vähän extraa käynnissä. Aamuyöstä kello puoli neljä herättäjät kiertävät sitten korttelia rummuttaen; on aika tankata pitkän paastopäivän varalle.

Ramadan on pulaariksi koorka lewru. Taustalla substantiivi koorka = paasto ja lewru = kuukausi. Jos lapsi sattuu syntymään Ramadanin aikaan, hänelle saatetaan antaa nimeksi Koorka, kaunis nimi minusta.

Minä paastoan = Ko mi koorɗo, menneessä muodossa Mi hoorii = olen paastonnut. 

Mi hoorii lewru koorka nduu fof  ja ollaan todella asian ytimessä: paastosin koko Ramadan-kuukauden.

Erityisesti tähän aikaan on hyvä muistaa vähäosaisia ja osoittaa anteliaisuutta. Vuoden kaikkina päivinä kaduilla pörräävät taalibet, almuuɓe, yksikössä almuudo, on tietenkin helpoin kohde, jolle osoittaa anteliaisuutta. Almun antaminen puhdistaa: Sakkaade ina laɓɓino neɗɗo, eli 

Sakkaade = antaa almu ja laɓɓinde = puhdistaa, saattaa puhtaaksi; laaɓde = olla puhdas. Ja neɗɗo viittaa ihmiseen.

Ihsaan-moskeija, Saint-Louis

Paikka jossa rukoillaan on njuurlika, moskeija-sana on lainattu arabiasta: jamaa. Ja ei tietenkään ole rukoilua ilman konkreettista ja rituaalista puhdistautumista. Kun vettä ei ole tarjolla vaikka erämaassa, tai yksinkertaisesti kun vesi on poikki, kuten esim. tässä korttelissa päivittäin, voi suorittaa kuivapesun, se tehdään verbillä tyimde: Saa alaa ndiyam, a tiimati. (yks. 2 persoona.) Jos ei ole vettä, peseydyt ilman. Kätevää!

You have just read a short blog entry about Ramadan-related matters and fasting in Finnish. For entries in English, please click here

Out of the Box

I am starting a series of beginnings through various media; alternative photography, short films and text. As far as short films are concerned, “Out of the Box” will be the first one out (of a larger box still, hahhahah) in connection with Soundscapes from the Sahel. What does this mean? It means that I am teasing out improvised beginnings of stories of fictional characters, inspired by my relatively large archive of photos. You know how it goes, when you suddenly look back at some photographs that you took years ago and you immediately reconnect with the time and place of the photo. But what if someone who does not know you nor the background of the photo would  interpret what the story behind a particular photo is. That is what I want to play with. Stay tuned!

What’s in the box? Clicking the image takes you to a mini trailer on Vimeo.

Kamelinmaitoa

Kosam ngelooba.

Tergit, 2020.

Kamelinmaidon ihmeistä ei voi koskaan kirjoittaa tarpeeksi, aavikon porukathan pärjää sillä muutaman kuukauden vaikka muuta ruokaa ei olisi tarjolla. Täällä sitä onneksi saa kausiluontoisesti parista pöllikaupasta ja ihan ympäri vuoden yhdeltä katukauppiaalta, joka tekee päivittäisen kävelykierroksensa ympäri saarta muovista maitotonkkaa kantaen. Éthiopiques-gallerian yhteydessä toimivassa kahvilassammekin sitä saa. Kamelinmaito eli kosam ngelooba (wolofiksi soowu gëleem) maistuu useimmiten aavistuksen ruoholle, tai ehkä lähempänä totuutta akaasianlehdille, sehän on kamelien peruskauraa täällä päin.

Omasta pöllikaupasta saa vuohenjuustoakin, mutta ruoka-aiheisen oppituntimme aikana ei ehtinyt käydä ilmi, mitä juusto on pulaariksi. Tämä heti selvitykseen seuraavalla kauppareissulla. Jo yksistään maidosta puhuttaessa saa olla hetimiten määrittelemässä vähän tarkemmin, minkälaisesta tuotteesta kulloinkin puhutaan: kosam on kondensoitua maitoa, jota lusikoidaan mm. aamukahvin sekaan, kosam kaaɗɗam on sitten sitä perinteistä lehmänmaitoa. Meew on maitopulveripohjaista maitoa, jota myydään hauskasti maalatuissa pikku kojuissa kadunkulmissa.

Paikallisista jogurteista tykkään Arɗosta, eli “klaanin päällikkö” ja samalla se on kuulemma erisnimikin, joka juontuu verbistä ardaade, johtaa, olla joukon etunenässä. Ei hullumpi nimi. Verbin juuri arde puolestaan kääntyy: tulla, saapua. 

Kun tuoremaidosta puhutaan, parasta ennen -myyntipäivän kanssa saa olla tarkkana. Varsinkin sadeaikaan, jolloin on sähkökatkoja tavallista useammin, kylmäketju saattaa helposti katketa ja kannen alla odottaa ei-kovin-ylevä klaanipäällikkö vaan klimppinen yllätys. Tästä, kuten monesta muustakin ruoka-aineesta voi seurauksena olla ndogu reedu, eli tilanne jossa “vatsa juoksee”, reedam dogat. Tästäkin syystä se pastöroimaton kamelinmaito on monesti varmempi valinta!

You have just read a short blog entry about camel milk in Finnish. For entries in English, please click here